Tässä lomalla on ollut aikaa tarkkailla luontoa. Ja päivänä muutamana kuleksin metsällä, lämmintä oli, mietin, onkohan tämä sitä ilmastonmuutosta. - No, sattuipa samaan aikaan samalla alueella hirveän iso kotka, joka siinä suunnitteli evästä poikasilleen. Tää kotka mietti päänsä puhki, mistä löytäisi purtavaa.

No, ilmaston muutoksestakohan johtui, että juuri etelästä muuttomatkalla oleva hirvikärpänen lenteli kuusenlatvojen korkeudella. Sekin oli etsimässä ravintoa. Siinä oli nyt kehittymässä mielenkiintoinen tapahtumaketju.

Eipä aikaakaan, kun hirvikärpänen näki kuusikon katveessä ison hirven rouskuttelemassa isolla turvallaan viime keväänä istutettuja männyntaimia ja sekaan meni myös koivunlehtiä välipalaksi. Hirvikärpäsen aikeista tietämättä, tuo teräväkatseinen kotka oli jo iskenyt katseensa tuohon etelästä liihottelevaan tulijaan, hirvikärpäseen. Ja niin tämä luonnon monimuotoinen ravintoketju alkoi kehittyä. Hirvikärpänen aloitti syöksyn kohti hirven niskavilloja. Samaan aikaan myös kotka oli valintansa tehnyt. Saalis tulisi olemaan hirvikärpänen.

Hirvi tunsi yht´äkkiä niskassaan ikävän nipistyksen ja siinä samassa hirvikärpänen näki sivusilmällään, kuinka kotkan tumma varjo lähestyi. Se näki kotkan paljastetut kynnet. Siitä säikätäneenä hirvikärpänen pureutui yhä syvemmälle hirven niskaan. Hirvi parkaisi ja sen suusta tipahti iso tuppo männyn vuosikasvua. Ja samassa olivat myös kotkan kynnet hirvikärpäsen ruumiissa kiinni. Kotka ajatteli, että otan vaan vähäpätöisen välipalan nyt pesään vietäväksi. Mutta hirvikärpänenpä takertui yhä voimakkaammin hirven niskaan. Vaan eipä kotkakaan aikonut luovuttaa saalistaan, vaan jatkoi tuulen pieksämistä hirveän suurilla kotkansiivillään.

Niin tapahtui että kun hirvikärpänen ei ollut hellittänyt otettaan hirvestä, niin hirvikärpänen ja hirvi nousivat ilmaan kotkan riuhtoessa siivillään. Hirven koivet vaan irtosivat maasta ja kotkan matka pesälle jatkui hirven mylviessä ja hirvikärpäsen suristessa.
Kotka jatkoi nousemistaan ja pääsi vihdoin pesälleen, jossa kotkanpoikaset olivat jo suut ammollaan odottamassa päivällistään. Siinä tulikin kotkanpoikasten ruokalistalle ilmastonmuutoksen johdosta alueelle eksynyt hirvikärpäspoloinen ja kylkiäisenä ehta hirvi. On tämä ihan hirveää, että pienemmät syövät jo isompia.

Sen pituinen se ilmastonmuutosjuttu. - Tämmöisiin havaintoihin me saamme tämän ilmastonmuutoksen vallitessa tottua, että mikään ei ole enää niin hirveää:)