Presidentti Niinistö nosti jo virkakautensa alussa esiin, että nuoria tulisi pelastaa syrjäytymiseltä ja pitkäaikaistyöttömyydeltä. - Yhteiskuntahan on niin vahva kuin on sen heikoin lenkkikin.

Demokratiaan kuuluvat kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet. Vaalien alla puhutaan äänestämisestä sekä kansalaisoikeutena, että myös -velvollisuutena. Hokema ”hyvinvointiyhteiskunta”, on tullut tutuksi. Jokaisella kansalaisella tulisi olla myös oikeus osallisuuteen ja elämiseen tässä yhteiskunnassa.

Näin vaaliaikaan tuntuu jokaisella puolueella olevan sloganeita, jotka kertovat mm. huolehtimisesta, välittämisestä ja mukana pitämisestä. - Heikko äänestysprosentti kuitenkin huolettaa päättäjiä. Miksi äänestäjät eivät äänestä?
”Ei se vaikuta” tai ”eipä kiinnosta” ja ”helpompi on nukkua”, tulee vastauksina.

Asiat eivät korjaannu ”Kyllä se siitä” -asenteella. - Mitäpäs, kun lupaukset on annettu, jos sitten myös yritettäisiin tehdä jotain niiden mukaisesti?
Mielestäni kansalaispalkkakokeilu ei ole ratkaisu itse syrjäytymiseen. Myöskään lääkäreiden määräämät lääkekuurit ja hoidot esim. masentuneelle ja päihdeongelmaiselle eivät välttämättä auta pitkälle. Valmiita vastauksia jokaiselle ei löydy keneltäkään.

On kuitenkin todistettu luonnossa liikkumisen auttavan, tai ainakin helpottavan elämistä. Voisiko lääkäri esim. kirjoittaa reseptiin lääkkeen sijaan vaikkapa: ”Retki Vaattunkiin kerran kuussa puolen vuoden ajan”? - Heikoimman lenkin tukemiseen tarvitaan koko hyvinvointiyhteiskuntamme resursseja. - Autetaan miestä mäessä eikä mäen alla.