Valinnat valtuustoon on tehty ja tarkistuslaskelmat suoritettu. Nyt on sitten ikäänkuin uudet vaalit esissä. Nyt on hallituspaikoista kyselyä ja mediakin jo kyselee ja odottaa vastauksia. 12.11. on puolueitten yhteinen kokoontuminen, johon mennessä löytyy toivottavasti hyvin valmisteltu hallituspaikkojen jakosuunnitelma.

Keskusta luonnollisesti suurimpana näyttänee kaapin paikan.
Tietenkin meitä pieniä puolueita askarruttaa, saisimmeko me, Kristilliset ja Perussuomalaiset, jopa hallituspaikan. Se olisi laajaa hallituspohjaa ajatellen ihan terveellinen ajatus. Hallitukseen tulisi tällöin laajempi ja demokraattisempi näkemys neljäksi seuraavaksi vuodeksi.

Kaupungin talouden tasapainoon saattamiseksi tarvitaan jokaisen ryhmittymän panosta ja näköalaa alueen ihmisten elämän tarpeista. Tarvitaan tulevaisuuden toivon luomista ja sellainen meininki, että me kaikki pyrimme rakentamaan tätä kaupunkia kaikkien kaupunkilaisten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Haasteellisessa maailman taloustilanteessa joudumme varmasti tekemään myös omassamme vaikeitakin päätöksiä, keneltä/mistä joudumme leikkaamaan. Jo nyt on mahdolliset työttömyysuhkat ja köyhyyden lisääntyminen koko yhteiskunnassa. Sitä varten valtuustossa ja hallituksessa on oltava sellaisia silmäpareja, jotka huomioivat nämä taloudelliset eriarvoisuudet.

Meidän tulee päätöksen teossa huomioida erityisesti sairaat, vanhukset, työttömät ja lapsiperheet, jotka ovat ns. heikoin lenkki. Kun me näemme ja kuulemme kuinka hyvinvoinnista huolimatta keskuudessamme on paljon epätoivoa ja köyhyyttä ja suoranaista hätää, meidän on pyrittävä luomaan semmoiset työkalut, joilla heikoimmassa asemassa olevien ihmisten ja perheiden elämäntilanteisiin saataisiin ennalta ehkäisy. Auttaminen tulisi olla jokaisen puolueen ohjelmassa ensimmöisenä. Kun tuemme heikointa, niin sen mukana vahvistuu koko yhteisö.

Siinä on lupausten täyttämistä jokaiselle valtuutetulle ja puolueelle ja niitä lupauksiahan jokainen valtuutettu on vuosikymmeniä toitottanut vaaleista vaaleihin. Valitettavasti kansa, ihmiset ovat toistuvasti joutuneet pettymään poliitikoiden katteettomiin lupauksiin. Kuinka pettyneitä ihmiset ovat päättäjiin, siitä kertoo  äänestysprosentti, joka on kiikun kaakun 60 %, missä on 40 %? Politikoinnilla on 40 % kansasta saatu siihen pisteeseen, että he eivät luota poliitikkojen lupauksiin, koska poliitikot itse ovat omilla toimillaan antaneet sellaisen signaalin, että vain kerran neljässä vuodessa politiikka tarvitsee kansan ääntä.

Kaikki olemme nähneet, kuinka kun uudet eduskunnat ja uudet valtuustot kun istuutuvat paikoilleen, niin ensimmäisenä on esim. kansanedustajien ja kaupungin johtajien palkat tarkistettu. Se tuntuu ihan moraalittomalta, kun samaan aikaan rakkaan isänmaamme leipäjonoissa on ihmisiä, jotka tarvitsisivat kipeästi vaikka murto-osan noista korotuksista.

Ennen vaaleja on kaikilla puolueilla showta, on kintasta ja muuta tilpehööriä, mutta vaalien jälkeen nämä unohtuvat. Ajatellaan nyt niitä 40 %:a, jotka jättivät äänensä antamatta.
Kaikkien päättäjien tulisi vaikkapa ihan kuukausittain käydä kohtaamassa näitä ihmisiä, jotka ovat olleet siellä leipäjonoissa. Tämä isiemme meille rakentama hyvinvointi ja vauraus onkin tullut ruokkimaan jonkin kansanryhmän ahneutta, mentaliteetilla 'minulle, minulle, minulle'.

Raamatusta tähän kaikkeen löytyy malli, joka on kaikkein tuloksellisin ja hienoin malli: "Vanhurskaus (=oikeamielisyys) kansan korottaa ja jakuu, että "synti on kansakuntien häpeä".