"Vaikeiden asioiden ajatteleminen on raskasta" toteaa Saarnaaja ja vähän sitä on tässä aikansa ollut. Eikä ole kovin 'blogittanut', mutta kun ei ole hyvä jäädä tuleenkaan makaamaan, niin kirjoittelen tässä nyt taas havaintojani.

                     *************************

Tämä maailman talouskriisikin on saanut ihmiset tajuamaan, että meitä ei ole tarkoitettu tänne lepäilemään, vaan jo syntiinlankeemuksen jälkeen alkoi otsa hiessä työskenteleminen leivän eteen ja sitä se vaan tänäkin päivänä edelleen on. Työtä tehdään niin kauan kuin jaksetaan ja keskustelu eläkeiän nostosta on toisaalta ihan positiivinen ilmiö. Tietenkin sitä työntekoa on voitava helpottaa, kun ikää tulleepi, mutta päälimmäinen ajatus pitäisi olla, että työ on ihan mielenterveydellekin hyvä. Onhan ihansanonta, että "työ tekijänsä palkitsee".

Tämä mammonanpalvonta vaan on luonut sellaisen harhakuvan keinotteluineen päivineen koko maailmaan, että pitäisi saada kaikki mahdollisimman vähällä työllä. On syntynyt ihan kupla, kun olemme eläneet keinotekoisten pörssiharhojen varassa ja on kuviteltu, että ollaan ikään kuin äveriäitä, niin tämä on nyt ihan terveellinen muistutus tästä elämän arjesta. Ehkäpä nyt on hyvä varautua tulevaan työttömyyteen ja yhä lisääntyvään pahoinvointiin. Mutta ne joilla on usko Jumalaan, niin heidän todellinen toivonsa ei ole rakennettu keinotekoisiin mielikuviin, vaan uskovilla on perustukset vahvemmissa aatoksissa kuin tämän maailman rikkaus, kunnia tai mikään saavutus. Toivo, mikä tällä hetkellä on, on se, että maailman kaaoksen keskellä ihmiset alkaisivat kääntymään oikean auttajan, Jumalan, puoleen ja etsisivät ja löytäisivät todellisia elämän arvoja Jeesuksen seurassa.

Tällaisena yksilöihmisenä, kuntapäättäjänä, en voi tuoda mitään poliittista fantasiaa tähän kotikuntamme rakenteisiin, vaan ainut ja oikea suunta millä me voidaan nämä tulevat päivät kohdata, on luottamus yksin ja ainoastaan Jumalaan, sillä raamattu sanoo, että "vanhurskaus kansakunnan korottaa". Minä luotan tähän ja nyt jos koskaan meidän tulisi varoa, että kukaan ei sortuisi elämässään viinan kiroihin. Siihen yhtenä, eikä suinkaan vähäisimpänä esimerkkinä voisi olla Rovaniemen kaupunki, siten, että ei enää ostettaisi viime vuoden tapaan, n. 4500 eurolla viinaa tarjoiluihin.
- Tuskinpa Suomesta löytyy yhtäkään sukua, joka ei olisi maistanut tuota viinan tuomaa kirousta.

Tuleviin päiviin meitä kutsuvat Jeesuksen sanat: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon". Tässä luottamuksessa ja Jeesuksen kutsussa mennään eteenpäin. Lepo Jeesuksessa on sitä lepoa, mitä ihmiset tänään kipeästi tarvitsevat. Nämä myrskyt, jonka tulemme pian kohtaamaan, voimme kohdata sisäisestä levosta käsin.