Hyvää syksyä!
Jospa tähän pikkuisen elonmerkkiä itsestään laittais. Elämä on kulkenut koko kesän työn merkeissä, mikä on ihan hyvä. Työ alkoi Itä-Lapista ja välillä käytiin Länsi-Lapissa ja viimeinen keikka oli Ivalossa. Välipäivinä sitten Rovaniemen seutuvilla.

Maisemat matkalla ovat olleet tosi hulppeat, mutta kauneuden keskellä pistää silmään, kuinka Lapin tiestön kunto on säälittävässä tilassa. Se osoittaa mitä päättäjämme arvostavat. Vuosikausia on riistetty Lapin määrärahoja Etelä-Suomen hyväksi. Hyvä on, että itse voi tuon todeta omin silmin, sillä Vallassa olevat poliitikot ovat lupailleet Lappiin milloin rautateitä Sallaan, Venäjälle, pohjoiseen, milloin mitäkin. Ne ovat kuitenkin köykäisiä ja perättömiä vaalihöpinöitä.

Nyt kun ollaan valmistautumassa kuntavaaleihin ja on tullut vastatuksi muutamiin vaaligalluppi-kyselyihin, niin tuntuu, että suurin osa kysymyksistä on toisarvoisia kysymyksiä.

Tiedämme kaikki että Suomen valtion velanotto on ollut hurjaa, taitaa olla jo 90 miljardia. Rovaniemelle yhdistymisen jälkeen asetetut taloustavoitteet lähtivät aluksi melko hyvin etenemään, mutta nyt on selvää että talous on aika velkainen. Nyt kaikkien pitäisi kiinnittää huomiota erikoissairaanhoidon kulujen jatkuvaan kasvamiseen. Jos oikein muistan niin lukemat hipovat jo 60 miljoonaa.

Keskuudessamme elää lukematon määrä nuoria, jotka ovat työttömiä ja huolestuttava määrä sekä nuoria että vanhoja on syrjäytynyt täysin miltei oman onnensa nojaan.
Samaan aikaan ikäänkuin muoti tai ideologia on, että jos kaupunkiin suunnitellaan jotain hanketta tai rakentamista, joka toisi työtä ja leipää, niin kaupungistamme löytyy pieni ihmisryhmä, joka äänekkäästi jarruttaa kaiken maailman syillä hankkeita. Talojen kerroskorkeus, väritys tai joku muu muoto otetaan valituksiin syyksi.
Mietin joskus näitä ihmisiä ja heidän intoaan ja energiaa, kuinka he vuodesta toiseen jaksavat olla vain vastustamassa tervettä kehitystä.
Mielestäni nykyaikaisen elävän kaupungin tuntomerkit ovat sellaisia että ympäristöä siistitään, raivataan pois huonokuntoiset ja rapistuneet rakennelmat ja korvataan nykyaikaisilla ja kauniilla rakennuksilla.

Rakennuksia on helppo rakentaa, mutta tässä myllerryksessä nämä rakentajat, monet ihmiset, ovat väsyneet ja uupuneet , eivätkä jaksa juosta mukana kilpailuyhteiskunnassa, jonka vaatimukset ovat korkeat. Näistä ihmisistä on tullut maahan joukko, joka on täysin unohdettu. Heitä ei juuri näy, heidät voi nähdä kun katselee erikoissairaanhoidon yhä nousevia kulumääriä. Näennäisesti meidän kulissimme ovat kunnossa, mutta syrjäytyneet ovat merkki siitä, kuinka kelvottomasti Suomen kansaa on johdettu jo useamman kymmenen vuoden ajan.

Jospa me tätä suojeluintoa alettais kiinnittämään enemmän keskuudessamme eläviin ihmisiin ja alkaisimme yhdessä etsimään heitä ja kulkemaan rinnalla ja tekemään työtä ja ohjaamaan varoja niin, että kaupungissamme jokainen kansalainen löytäisi paikkansa. Se toisi tähän yhteisöön hyvän ilmapiiriin.
Olen joskus esittänyt valtuustossakin, että voitais pyytää koko yhteiskuntaa vaivaavaan syrjäytymiskysymykseen apuja myös paikallisilta seurakunnilta.

Päämineisteri Kataisen hokema mantra "hyvinvointi" on mielestäni käsittämätöntä höpinää. Onkohan kukaan sanonut hänelle Siuomen todellista velkamäärää? Onkohan kukaan näyttänyt hänelle otsikoita, perhesurmia, alkoholismia, avioeroja, abortteja ja kuinka kaikkinainen paha on lisääntynyt? Olisi ihan hyvä jos päättäjät sen energian, tarmon ja varat, joita on käytetty Etelä-Euroopan kasinopankkien tukemiseen, voisivat käyttää resurssien hankkimiseen syrjäytymisen estämiseksi.

Nyt on tulevat kuntavaalit ja valitaan neljäksi vuodeksi päättäjiä jotka joutuvat tekemään kipeitä päätöksiä velkaisessa kaupungissa. Ei voida kaikille pyytäjille omaa urheiluareenaa rakentaa. - Tässä samassa kaupungissa on vuosikausia nostettu esille urheilupaikat, ja -kentät. On surullista, että ns. syrjäytyneet eivät ole käyttämässä näitä palveluita.

Kunnallisvaaleissahan Rovaniemellä numeroni on 261 ja haluni on rakentaa Rovaniemeä kristillisistä arvoista lähtien.